Artikkelit
Kari Kurki-Suonio: P. D. Ouspensky - eräs "neljännen tien" uranuurtaja
Joka etsii, hän löytää. Tämä tuntuu pitäneen paikkansa venäläisen tutkijan P. D. Ouspenskyn suhteen. Hellittämättömän sitkeä totuuden etsiminen ja matemaattisen täsmällinen tulosten arviointi täyttivät hänen koko elämänsä varhaislapsuudesta viimeisiin elonpäiviin saakka.
Ouspensky (Uspenski) syntyi Moskovassa vuonna 1878. Hänen isoisänsä oli ollut ikonitaiteilija. Hänen isänsä oli virkamies, mutta harrasti taiteita ja tutki matematiikkaa, varsinkin neljännen ulottuvuuden ongelmaa. Ouspensky itse oli erityisen varhaiskypsä, jo kuuden vuoden ikäisenä hän oli lukenut venäläisiä klassikoita. Tämän jälkeen hän keskittyi taiteeseen ja runouteen. Kahdentoista iässä heräsi kiinnostus luonnontieteisiin. Samantapaista varhaista havahtumista tavataan myös Steinerilla. Kolmentoista ikäisenä Ouspensky kiinnostui unista. Kuusitoistavuotiaana hän tutki Nietzscheä. Kahdeksantoista vuoden vanhana hän alkoi matkustella ja kirjoittaa.
Kaikessa ja kaikkialla hän etsi totuutta ilman sääliä ja tunteita kuten kirurgi. Hän tutki mystiikkaa ja okkultismia, mutta kaikki hämärä ja epämääräinen karkoitti hänet heti pois. Hän ei uskonut mihinkään - tai sittenkin yhteen asiaan: että on olemassa korkeampaa tietoa ja että ihminen ehkä tietyin edellytyksin voi saavuttaa sen.
Alunperin hän sai virikkeen teosofiasta vuonna 1907, jolloin vanha teosofinen kirjallisuus oli Venäjällä kiellettyä ja jolloin, kuten Ouspensky itse sanoo "teosofit eivät vielä olleet alkaneet toistaa itseään vaan olivat suorassa kosketuksessa salaiseen tietoon". Hän kävi Adyarissa ja tapasi Annie Besantin ynnä muita silloisia johtohenkilöitä. Itse hän päätteli että teosofinen tieto oli aikaisemmin siirtynyt suoraan opetettuna traditiona sukupolvesta toiseen ja että kysymys oli todella aidosta korkeammasta tiedosta, jolla kuitenkin on taipumus hiljalleen muuttua ja tulla väärin ymmärretyksi.
Ouspensky haki itse suoraa kokemusta korkeammasta maailmasta ja kiersi goottilaiset katedraalit, pyramidit ja Taj Mahalin. Paljon löytyi mutta ei ratkaisua. Se olikin aivan hänen nenänsä edessä. Pietarissa ja Moskovassa toimi ensimmäisen maailmansodan aikana eräs vuosisatamme merkillisimpiä hahmoja G. I. Gurdjieff.
Ouspensky joutui kosketuksiin Gurdjieffin ryhmien ja työmenetelmien kanssa ja huomasi saavansa tärkeämpää tietoa kuin milloinkaan aikaisemmin. Ennen kaikkea hän löysi juuri etsimäänsä. Seitsemisen vuotta kulki Ouspensky kuin opetuslapsi mestarinsa mukana vallankumouksen pyörteissä ja lopuksi maanpakoon Länsi-Eurooppaan. Opittuaan Gurdjieffilta mitä saattoi oppia, jatkoi Ouspensky omaa tietään ja luennoi ja opetti Lontoossa kuolemaansa asti joka tapahtui vuonna 1947.
Teoksessaan In Search of the Miraculous (Ihmettä etsimässä, saksaksi nimellä Auf der Suche nach dem Wunderbaren) Ouspensky kertoo kuinka hän kohtasi Gurdjieffin ja kiinnostui tämän opetuksista. Perusajatus on että ihminen on kone, jonka tajunta on unessa mutta oikeilla menetelmillä herätettävissä. Tämä tapahtuu koulujen avulla ja tietä sanotaan Neljänneksi Tieksi.
Lyhyt johdanto ja välttämättömät perustiedot on koottuna Ouspenskyn viiden luennon sarjaan, joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen englanniksi nimellä The Psychology of Man’s Possible Evolution. Vaikka kyseessä on pelkistetty ja pian luettu esitys, ei sitä kuitenkaan voi suosittaa niille joilla ei ole kiinnostusta asiaan. Ei myöskään niille joilla on kova kiire, sillä heille ei kannata suosittaa mitään tältä alalta.
Sanaa psykologia Ouspensky käyttää sen alkuperäisessä merkityksessä joka on nykyään niin kadonnut ettei sitä saa enää suomeksi kutsua oikealla nimityksellä sielutiede. O. sanookin ettei psykologia ole milloinkaan historian aikana ollut niin matalalla tasolla kuin nykyään.
Nämä viisi luentoa on nyt saatu suomenkieliseen asuun ja kirjan odotetaan ilmestyvän kuluvana vuonna nimellä Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet.
Jokainen joka on vakavasti kiinnostunut itsensä kehittämisestä eikä pelkää itseään koskevan totuuden kohtaamista, voi löytää hyvän lähtökohdan Ouspenskyn luennoista. Myös tuloksia uudesta tiedosta on odotettavissa mikäli lukija noudattaa annettuja ohjeita.
Päämäärä on etäällä, tie mutkallinen ja vaikea, ja pimeys vallitsee. Jokainen opastava valo on tervetullut. Ouspenskyn luennoista löytyy valoa sitä etsivälle.
© Kari Kurki-Suonio
Elonpyörä, 1 / 1969, sivut 53-54
www.neljastiesuomessa.fi