Artikkelit

J. G. Bennett: Hienommista substansseista [1]

Meidän tulisi osata liittää jokapäivisiin elämänkokemuksiimme usko ihmisen sallimasta. Toisin sanoen meidän tulisi olla vakuuttuneita näkyvän ja näkymättömän maailman välisestä yhteydestä, sillä muussa tapauksessa voimme pitää näkymätöntä maailmaa sellaisena, missä on kysymys laadusta ja siitä tavasta, miten asiat suoritetaan, sen sijaan että sillä olisi oma aineellinen todellisuutensa.

Johdattaakseni teidät ajattelemaan ja tutkimaan asian tätä puolta aion puhua tänään hienommista substansseista, mikä käsite nimenomaan kuuluu tämän asian yhteyteen ja samalla auttaa meitä sen todentamisessa.

Näkyvän ja kosketeltavan karkean substanssin, jota tavallisesti kutsumme aineeksi, sisällä on hienompia ja näiden hienompien sisällä on toisia vieläkin hienompia, joihin kokemuksemme ei ulotu ja joista voimme tulla tietoisiksi vain erityisissä tajunnan poikkeustiloissa. Hienommista substansseista on tietysti muutakin sanottavaa ja ne teistä, jotka ovat seuranneet esityksiäni energioista, huomaavat, että puhuessani hienommista substansseista puhun eri energioista, joista erilaiset kokemistapamme riippuvat.

On olemassa jotakin, joka kannattaa materiaalista energiaa; on jotakin vielä hienompaa, joka kannattaa tajunnan energiaa; ja edelleen on olemassa sitäkin hienompi aine, joka kannattaa luovaa energiaa. Hienoin kaikista on kosmisen rakkauden energia, joka on korkein ihmiskokemukseen tuleva energia.

Puhuessamme näistä energioista kiinnitämme huomiomme siihen, mitä energiat pystyvät tekemään, sillä "energia" sana merkitsee itse asiassa kykyä tehdä ja aikaansaada tuloksia, ja tietysti tuloksen saamiseksi on aina tarpeen siihen sopiva energia. Aina kun meidän tulisi tietää mitä jostakin tekemisestä seuraa, meidän on tiedettävä, millainen energia sopii tuohon toimintaan.

Kun puhumme substansseista, kiinnitämme huomiomme tämän saman kvaliteetin hiukan erilaiseen puoleen ja tämä puoli on "rakentaminen". Esineet ja oliot on pantu kokoon substansseista; teot taas suoritetaan ja asioiden kulku tapahtuu energioilla. Todellisuudessa ei niiden välillä ole mitään jyrkkää rajaa, ts. ei ole olemassa substanssia, josta puuttuu siihen liittyvä erityinen energia eikä mitään energiaa ilman tiettyä sitä kannattavaa substanssia. Nyt haluan puhua teille nimenomaan substansseista rakennusaineina.

Fyysinen ruumiimme on kokoonpantu tietystä substanssista. Toinen hienompi ruumis koostuu hienompaa laatua olevasta ja vieläkin hienompi kolmas ruumis vielä hienommasta. Näiden ruumiiden kokoonpano ja kasvu tarvitsevat niiden vaatimia substansseja.

Tämä pitää paikkansa meistä jokaisesta. Jotta ruumiimme kokonaisuudessaan saavuttaisi sille mahdollisen täydellisyyden, sen on saatava tietty määrä kaikkia tarpeellisia substansseja. Eräässä mielessä näitä voi pitää ravintona, toisessa mielessä todellisina rakennusaineina, joista rakennelmat muodostuvat. Kun ruumis on saanut muotonsa, sillä on tietty kestävyys ja pysyvyys, joka riippuu sen koostumistavasta. Fyysisen ruumiin kestävyys ja pysyvyys on varsin rajoitettu, koska se on riippuvainen aineen maailmasta. Toisen ruumiin kestävyys ja pysyvyys on paljon suurempi, sillä aineen maailman voimat vaikuttavat siihen paljon pienemmässä määrin. Mutta emme tarvitse substansseja vain omaan yksityiseen tarkoitukseemme, ts. itsemme täydentämiseen, vaan myös suurempiin tarkoituksiin, jotka ovat yksityisten tavoitteidemme yläpuolella. Ihmiselämän kokonaisjärjestys maapallolla tarvitsee substansseja. Jos niitä ei ole saatavissa, silloin ihmiselämän jokin osa näkee nälkää. Tai jos tarpeelliset substanssit ovat jollain tavoin pilaantuneita, myrkyllisiä tai väärennettyjä, silloin ne aiheuttavat sairaustiloja inhimillisen elämän kokonaisruumiissa. Sen vuoksi se tapa, miten ihmiskunta pystyy rakentamaan itsensä kokonaisuudeksi eli yhteiskunnaksi riippuu näiden substanssien saamisesta ja puhtaudesta ja tästä olemme kaikki tietyssä määrin vastuussa.

Tämä on se, mitä yleisesti ottaen voidaan sanoa substansseista, joista joskus myöhemmin kerron enemmän. Nyt aion puhua hiukan niiden tuottamisesta ja varastoimisesta.

Ihmisen henkisen kehityksen perusaineet syntyvät hänen omista kokemuksistaan ja hänen asenteistaan näihin kokemuksiin. Jos hän toisin sanoen arvostelukykyään käyttämättä antautuu minkälaisiin kokemuksiin hyvänsä, silloin näin luodut substanssit ovat samat kuin eläimellä, joka sekin eroja tekemättä antautuu kaikkiin niihin kokemuksiin, jotka kullekin eläinlajille ovat mahdolliset. Mutta jos ihminen kokiessaan käyttää tiettyä erottelu- ja arvostelukykyä, toisin sanoen jos hän alkaa valikoida, hyväksyä eräitä ja hyljätä toisia, silloin hän näin tehdessään keskittää itseensä hienomman laatuisia substansseja. Eräs osa sallimaamme eli ihmisen maanpäällisen elämän tarkoitusta on juuri näitten hienompaa laatua olevien substanssien erottaminen ja käyttökelpoiseksi tekeminen ja jos emme täytä tätä tehtävää, me laiminlyömme erään meille kuuluvan perusvelvollisuuden. Jotkut suorastaan sanovat, että se on ihmisen päävelvollisuus, mikäli hänen maanpäällinen elämänsä on kysymyksessä. Edellytyksenä hienomman substanssin tuottamiselle - sitä voi syystä kutsua inhimilliseksi substanssiksi, jolle Gurdjieff [2] antoi nimen HANBLEDZOIN - on näin ollen erottelu- ja arvostelukyky. Jos ymmärrätte, mitä erottelukyky on ja toteutatte sitä käytännössä, silloin johdatte tätä hienompaa ainetta paikkaan, missä sitä voidaan säilyttää ja pitää varastossa. Muussa tapauksessa se hajaantuu, sitä ei saada erotetuksi ja elämämme kuluu samalla lailla kuin eläinten elämä.

Seuraava tehtävä on tämän substanssin tallettaminen eli säilyttäminen. Tällöin ihmisen on opittava tulemaan varovaiseksi ja hänen on tiedettävä, että näiden hienompien substanssien alkaessa keskittyä häneen, hän muuttuu sellaiseksi, jolle on annettu nimi: Pyhä astia. Hänessä on jotakin, mikä on kallisarvoista ja hänen on opittava kokemaan ja hyväksymään se vastuu, mikä liittyy tällaiseen pyhään tilaan. Tämä on helppo ymmärtää vertaamalla tätä tilaa naiseen, joka on raskaana. Tällä on kohdussaan jotakin laadullisesti erilaista. Sikiämisen johdosta hänestä on tullut uuden, syntymistä odottavan elämän pyhä astia, hän tietää ja tuntee velvollisuutensa. Hän ei voi asettua alttiiksi sellaiselle, mikä voi vahingoittaa hänessä olevaa uutta elämää.

Sama pitää paikkansa meistä kaikista, jokaisesta miehestä ja naisesta. Kun meissä alkaa muodostua jotakin korkeampaa ja kun tunnemme tämän pyhänä astiana olemisen tilan, toisin sanoen kun meihin alkaa keskittyä hienompaa energiaa, silloin pystymme keskittämään tätä energiaa siinä määrin, että se alkaa muuntaa luontoamme pelkästään sillä, että tiedämme tämän asian. On ilmeisen hyödytöntä, vieläpä pahempaa kuin hyödytöntä tuottaa jotakin hyvin kallisarvoista ja sitten heittää se menemään, ja sen vuoksi erottelukyky, jolla pystymme irroittamaan tätä hienompaa ainetta, ei riitä, jollei siihen liity myös tunto sen arvosta ja tietoisuus sen erikoislaadusta, mitä näin olemme saaneet. Vanhimpien opetusten ja itse asiassa kaikkien opetusten mukaan ihmiselle kuuluu väistämättömästi vastuunalaisuus, joka on erottamaton osa hänen luontoaan, merkiten tämä sitä, että hän on laadultaan sellainen olento, jolla on kyky keskittää itseensä hienompia substansseja.

Koska luonto tuottaa hienompia aineita eräissä kasveissakin, se ihmisluonnon puoli, joka tekee hänestä erikoisen olennon maapallolla, ei ole niinkään paljon se, että hänellä on kyky erottaa näitä substansseja kuin se, että hän voi säilyttää niitä ja tehdä ne käyttökelpoisiksi korkeampiin tarkoituksiin. Ja kuten aina luomisen taloudessa, tässäkin pitää paikkansa, että suoritettu palvelus tuo kerrallaan palkkionsa. Jos ihminen suorittaa sen kosmisen palveluksen, että valmistaa ruumiinsa astiaksi, jossa näitä hienompia subtansseja voidaan säilyttää, silloin astia tulee hänen omakseen ja sen avulla hän kykenee astumaan täysin erilaisen olemisen alueelle. Vaikka tämä kyky on siis suotu ihmiselle perimmälti sen vuoksi, että sitä tarvitaan suurempiin tarkoituksiin, niin se tulee samalla hänen omaisuudekseen ja kun se on hänen omansa, se suo hänelle mahdollisuuden muuntua olennoksi, jolla on katoamaton merkitys, eli kuolemattomaksi sieluksi.

Jos ymmärrämme tämän, niin sen välitön käytännöllinen merkitys on, että meidän tulisi nähdä, kuinka tärkeää on oppia tuntemaan nämä substanssit, kun niitä esiintyy ja ryhtyä harjoittamaan itsessämme tekoja, joiden avulla niistä pidetään huolta ja niitä säilytetään. Tapa millä pidämme niistä huolta sisäisesti ei ole kuvattavissa ja jokaisen on kohdallaan se löydettävä. Eräs tärkeä puoli tässä huolenpidossa on pidättäytyä ketään vahingoittamasta, mitä korostetaan voimakkaasti intialaisissa opeissa, joissa sillä on perustava merkitys. Vahingolliset teot turmelevat tämän astian tai vahingoittavat sitä pahoin. Vahingoittamattomuuteen kuuluu paljon enemmän kuin se, ettemme lyö puukolla toista ihmistä, ja meidän on opittava, mitä vahingoittamisesta pidättäytyminen merkitsee.

Kun tunto huolenpidosta ja vastuusta alkaa kasvaa, se tuo mukanaan kärsimystä aina kun sen laiminlyömme tai teemme siinä erehdyksiä. Aivan kuten nainen kärsii aiheuttaessaan huolimattomalla teollaan vaaraa syntymättömälle lapselle, samoin meidän on päästävä tilanteeseen, jossa näiden substanssien olemassaolo meissä on meille yhtä tärkeä.

Olisi kuitenkin perin harhaanjohtavaa ajatella, että erottelu- ja arvostelukyky on ainoa tärkeä tekijä näiden hienompien aineiden irroittamisessa ja keskittämisessä. Tätä tarkoitusta palvelee toinenkin toiminta, nimittäin tahtoon pohjautuva "uhraaminen". Sitä on esimerkiksi se, että uhrauksena luovumme pyrkimyksestä pitää tekoamme oikeutettuna "rehellisyyden" ja "oikeudenmukaisuuden" nimessä silloin kun se todellisuudessa on lähtöisin itserakkaudestamme.

Suom. Väinö Kopponen

[1]
Substanssi = aine. Tämä J. G. Bennettin työsunnuntai-puhe liittyy Elonpyörässä aikaisemmin julkaistuihin puheisiin "Miksi meillä on ruumis" ja "Kokemisemme kolme tasoa".

[2]
G. I. Gurdjieffia ja hänen opetukseensa liittyvää "Neljättä tietä" on esitelty Elonpyörän numeroissa 1/1968 (Arvoituksellinen Gurdjieff) ja 2/1968 (Neljäs tie).

Elonpyörä, 1/1971, sivut 52-56
Lupa julkaisemiseen saatu 06.02.2007.

<< takaisin <<