Artikkelit

Maurice Nicoll: Mitä on todellinen tahto

Isä meidän rukouksessa on sanat: "Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä". Tämä merkitsee yksinkertaisesti sitä, että Jumalan tahto ei tapahdu maanpäällä. Kuitenkin kaiken esoteerisen opetuksen tarkoituksena on yhdistää ihminen Jumalan tahtoon ja irrottaa hänet omasta itsekkäästä tahdosta, minuuksien tahdosta.

Jos ihminen yrittää tehdä itsekasvatustyötä oikeassa hengessä samaistumista, huolestamista yms. vastaan ja jos hän yrittää oppia tuntemaan itsensä esoteeristen opetusten antamassa merkityksessä tietäen, että on olemassa jotakin korkeampaa kuin, mitä ihminen voi koskettaa - niin silloin on mahdollista puhua siitä, mitä tahto tarkoittaa.

Tahto muodostuu korkeammalta tasolta tulevien hienompien vaikutteiden tuntemisesta. Mutta jos ihmisessä on itserakkautta ja oman edun tavoittelua hän ei pysty tuntemaan mitään muita vaikutteita. Itserakkaudesta käsin toimiessamme meissä on tietenkin vain itsekästä tahtomista kaikkine siihen kuuluvine kuvittelun muotoineen. Voimme esimerkiksi uneksia kuinka meillä on valtaa ja kuinka kaikki ovat orjiamme. Tällainen julmuus ei anna minkäänlaista mahdollisuutta niiden korkeampien voimien yhteyteen pääsemiseksi, jotka tulevat olemassaolomme korkeammilta tasoilta.

Kaikki esoteeriset opetukset opettavat, että voidakseen päästä ylös on ihmisen ensin mentävä alas ja, että tullakseen enemmäksi on ihmisen tultava vähemmäksi - mutta tullakseen vähemmäksi on hänen vain kuljettava entistä rataansa entisellä tavalla. Ihmisen olemuksen laatu välittää hänelle hänen elämänsä laadun. Ellei sinulla ole tällä hetkellä mitään sellaista, mihin olet täysin tyytyväinen, johtuu se olentasi tilasta etkä koskaan voi saada sitä, mitä haluat niin kauan kuin olentasi - olemuksesi laatu - pysyy samalla aaltopituudella. Sinun täytyy muuttua, saada uusia vaikutteita - ja itsensä muuttaminen merkitsee aina itsensä vapauttamista. Jos haluat omistaa Tahdon, sinun on aina tahdottava ikään kuin sellaista, mitä et ole, eikä sellaista mitä jo olet. Jos yrität lisätä itseesi sellaista mitä jo olet, tulet vain pahemmaksi, kuin mitä olit. Todellisen tahdon muodostuminen muodostuu uusien vaikutteiden tuntemisesta.

Sellainen tahto kuin mitä meillä nyt on, on kaikkien meidän halujemme tulosta, ja kullakin minuudella on oma tahtonsa. Voidaksemme pitää päämäärämme tarvitsemme tahtoa. Olettakaamme että jollakin on jokin pieni päämäärä, esim. sellainen tavoite, ettei hän kävele niin kiireisesti ja hätäisesti kuin ennen. Jonkin aikaa hän onnistuu pitämään tavoitteensa, mutta sitten hän kiirehtii niin kuin ennenkin ja unohtaa pitkäksi aikaa sen, mitä oli päättänyt. Tai sanokaamme, että joku päättää pitää kasvoillaan ystävällisen ilmeen. Hän onnistuu siinä vähän aikaa, mutta varsin pian kasvoilla on entinen ilme.

MITEN VOIMME LISÄTÄ TAHTOA? Ottakaamme esimerkki ihmisestä, jolla on jokin suurempi tavoite. Hän ei aina halua samaistua johonkin tiettyyn uudistuvaan negatiiviseen emootioon. Yksi tapa on ajatella, mitä asettuminen toisen asemaan merkitsee tässä asiassa ja sitten yrittää harjoittaa sitä ottamalla huomioon negatiivisen tilan lähteen. Itserakkaus ei kuitenkaan salli eikä halua tuota toisen asemaan asettumista. Se ei välitä vaivautua ihmisten vuoksi, jotka ovat vielä paljon pahemmassa asemassa itseensä nähden, kuin itse olemme ja niin se tuntee oikeudekseen olla negatiivinen silloin kun haluaa.

Mikään ei ole helpompaa kuin kestää toisten ihmisten huonoa onnea ja vastoinkäymisiä. Eräs alkuperäisen buddhismin lupauksia oli olla sääliväinen kaikkia muita kohtaan. On merkillistä miettiä yhteyttä, mikä on toisen asemaan asettumisen ja Tahdon lisääntymisen välillä. Tarkoitan että on merkillistä alkaa nähdä, mistä Todellinen Tahto johtuu, sillä ilmeisesti Todellinen Tahto ei ole minuuksien tahtoa, itsekästä tahtoa. Joku voi kuvitella, että tahto merkitsee sitä, että saa aina oman tahtonsa (minuuksien tahdon) perille. Niin ei asia ole. Mutta keskityn tässä puhumaan Tahdon kehittymisestä, koska Työ itse osoittaa, missä se tulee mukaan. On hyödytöntä kuulla, mutta ei kokea, hyödytöntä kuulla kerrottavan mutta jättää harjoittamatta. Itse asiassa asian kertominen estää kokemisen.

Jos ihmiselle kerrotaan jotakin sellaista hänestä itsestään, jonka omakohtaisesta kokemisesta hän on kuitenkin vielä hyvin kaukana, niin tuo kertominen vain estää häntä. Hän sanoo: "Minulle on sanottu, että olen negatiivinen" tai "että olen ahne". Itsekasvatustyö vaikuttaa olentaamme sen mukaan kuinka sitä ymmärrämme - tasomme mukaisesti. Mikään ei voi korvata ymmärtämistä.

Jonkun asian kuuleminen ei merkitse näkemistä. Ystävät kertovat meille kaikenlaisia asioita pitkin päivää. Kun ihmiset ovat samaa mieltä kanssamme tunnemme sen tavallisen tahtomme voimistumisena ja päinvastoin. Jos päätämme tehdä jotakin ja ihmiset hyväksyvät sen ja kehuvat meitä, tunnemme ikään kuin saaneemme lisää voimaa, mutta jos ovat kanssamme eri mieltä, tunnemme sen voiman menetyksenä. Tässä on käännekohta. Tietysti kaikenlaiset persoonalliset monimutkaiset reaktiot tapahtuvat sellaisessa olosuhteissa.

Mutta todella hyvin harvoin teemme päätöksiä, jotka eivät jossakin määrin johdu jonkun toisen tuesta tai mahdollisesti yleisestä mielipiteestä, painostuksesta jne. Tällainen tavoite tai päätös tehdään julkisesti. Sellainen tavoite tai päätös joka tehdään yksinäisyydessä, näyttää epätodelliselta, ohuelta, värittömältä ja vailla mielenkiintoa. Tämä merkitsee sitä, että tavallisesti tekoihimme on sekoitettuna ajatus, että "ihmiset sen näkisivät". Emme anna almujamme salassa.

Ajatellessamme itsellemme tavoitteen ja ajatellessamme todellista Tahtoa ja sitä, millaista se todella on, kannattaa lukea Matteuksen evankeliumin 6:nen luvun alkusäkeet. Siinä on jotakin hyvin oleellista väärästä päämäärästä ja väärästä tahdosta. Valhepersoonallisuudesta peräisin oleva tahto on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Se on tietysti hyvin puutteellinen, mutta se ei merkitse sitä, että se olisi välttämättä virheellinen ja väärä. Se muuttuu sanattomaksi - päämääräksi ilman sanoja - suunnaksi, johon ihminen haluaa kulkea. Se ei ole enää lauseiden tasolla. Kuitenkin alkuun on lähdettävä jonkinlaisten sanojen avulla, jonkinlaisten sanallisten käskyjen avulla.

Kerran keskustelin Ouspenskyn kanssa siitä, mitä esoteerisissa opetuksissa tarkoitetaan Tahdolla. Sanoin, että oli täysin mahdollista nähdä se, mitä me sanomme tahdoksi, muuttuvan joka hetki, mikä johtuu siitä, että eri minuuksilla on erilaiset tahtonsa. Ja niinpä kaikki, mitä teemme on lopulta tulosta vain kaikkien näiden erilaisten minuuksien haluista ja toiveista.

"Niin on", sanoi Ouspensky, "mutta ihmisten on ensin nähtävä tämä. Nyt he eivät tajua sitä, vaan he luulevat omistavansa Tahdon". Kysyin häneltä: "Onko mahdollista kuvata millainen tuo todellinen Tahto on?" Hän vastasi: "Se on samanlaista kuin yhtäkkiä näkisi jonkin matemaattisen probleeman ratkaisun".

Tämä vastaus antoi minulle sisäisen näkemyksen joistakin asioista, joita en ollut ymmärtänyt. Tavallisesti yhdistämme tahto-käsitteen oman tahdon läpiviemiseen, itsepäisyyteen, periksiantamattomuuteen jne. Tällainen on negatiivinen näkemys tahdosta.

Ajatus että Todellinen Tahto on jotakin positiivista, on hyvin arvokas näkemys henkilökohtaisessa itsekasvatustyössä. Tavallisesti ajattelemme, että tahto on jotakin negatiivista, koska kuvittelemme, että siinä on kysymys ponnistelemisesta jotakin vastaan. Sanomme usein, että tahdomme vastustaa sitä tai emme tahdo tehdä tuota. Meillä on taipumus liittää tahto johonkin, joka vastustaa jotakin samaan tapaan, kuin jarrut pysäyttävät auton. Tällainen on negatiivinen käsitys tahdosta ja sillä on oma paikkansa.

Mutta tulemme huomaamaan, että Ouspensky viittaa erilaiseen Tahtoon. Se on jotakin sellaista, mikä löytää oikeita ratkaisuja. Se yhdistää erilaisia asioita, se panee järjestykseen ja luo siten jotakin uutta. Se liittyy ajatukseen uusista mahdollisuuksista. Se ei ole negaatio, kielteisyys, vaan uusi saavutus, uusien yhdistelmien löytäminen.

Siinä on kysymys varmuudesta, että ratkaisu on mahdollinen ja siinä ollaan tekemisissä tietynlaatuisen aktiivisen kärsivällisyyden kanssa, joka kohdistuu tämän hetkiseen ratkaisemattomaan tilanteeseen, jossa ihminen ei vielä näe seuraavaa yhteyttä. Puhun tietynlaatuisesta aktiivisesta kärsivällisyydestä, koska sillä ei ole mitään tekemistä vastustusajatuksen kanssa.

Hyvin usein Ouspenskylla oli tapana sanoa vaikeuksistamme: "Kyllä Työ löytää keinon". Tällaista kärsivällisyyttä vaaditaan. Varsin usein tunnemme itsemme hämmentyneiksi, varsinkin shokin jälkeen. Tuntuu kuin kaikki olisi pirstaleina, pieninä paloina ilman mitään yhteyttä. Näin on varsinkin silloin kun olemme kauan unessa ja tehneet itsekasvatustyötä vain mielikuvituksessamme. Jos kadotamme suuntamme sisäisen kehityksen polulla asiat voivat todella hajota kappaleiksi. Mitä tahto merkitsee silloin?

Matemaatikko joka on kerännyt suuren joukon tosiasioita eikä pysty näkemään, miten ne liittyvät toisiinsa ja antaisivat niin varman ratkaisun kuin mahdollista - on samassa asemassa. Olettakaamme kuitenkin, että hän on aktiivisesti kärsivällinen. Gurdjieff sanoi kerran, että "kärsivällisyys on tahdon äiti". Jokin ratkaisu on olemassa, jokin mahdollisuus on olemassa. Matemaatikon luottamus perustuu hänen tietoonsa, että fyysisten asioiden suhteet ovat ilmaistavissa matemaattisen kaavan termein, ja että jonkinlainen ratkaisu on lopulta löydettävissä joukolle irrallisia havaintoja. Sama pätee itsekasvatustyöhön nähden. Sillä on tarkoitus tai paremmin sanottuna, jokaisesta tilanteesta on löydettävissä tarkoitus. Monet aivan erilaiset asiat voidaan saada jonkin tarkoituksen yhdistämäksi. Se on kysymisen ja odottamisen kaltaista vuorovaikutusta.

Edelleen tarkoituksen muuttumisen täytyy merkitä myös aikaisemmin hallinneen tarkoituksen muuttumista. Niinpä voimme yhdistää tahdon positiivisen idean uuden tarkoituksen saavuttamiseen, eikä pelkästään kielteisyyteen ja jonkinlaiseen menestykseen. Juuri tähän seikkaan Ouspensky vertasi Tahtoa.

Kun alamme tajuta, että Tahto on pikemminkin sisäisen riemastumisen asia kuin jonkinlainen menestys tai kielto, alamme nähdä, mitä päämäärä voi tarkoittaa jonakin saavuttamisen arvoisena. Aluksi meillä kaikilla on oltava tavoite, joka on negatiivinen. Aluksi emme ymmärrä tavoitetta millään muulla tavalla.

Esoteerisissa opetuksissa sanotaan usein, että negatiiviset asiat synnyttävät aina vain negatiivisia asioita. Pidämme hyvin paljon tästä negatiivisesta puutarhastamme ja me keräämme ja kylvämme uudelleen sen siemeniä ja juurimukuloita niitä huolella vaalien. Sen ilmapiiri on huono ja me saamme paljon sairauksia kulkiessamme siellä. Tahdon painopiste on tunnealueella. Siitä syystä Tahdon kehittäminen alkaa tunteen kehittämisestä.

Palatakseni siihen, mitä aikaisemmin sanoin Tahto-käsitteestä itsepäisyytenä, itsepintaisena jääräpäisyytenä jne. - niin itse asiassa jokin uusi tunne, uusi sisäinen näkemys on hyvin rauhallinen ja tyyni ilman minkäänlaista väkivaltaa. Uuden tahdon saaminen johonkin tuttuun tilanteeseen on sama - puhuakseni suhteellisesti - kuin saada uusi tunne astumaan esiin tähän tuttuun tilanteeseen nähden. Tarkoitan, että tässä on yksi tapa, jolla ihminen voi alkaa ajatella tahtoa. Sillä on monia puolia. Edelleen se on pikemminkin asioiden yhdistelmä kuin niiden hajaantuma, mieluummin synteesi kuin analyysi.

Seuraava idea Todellisesta Tahdosta on, että se on äärettömän joustava. Jos elät elämänmenon syy- ja seuraustasolla, syiden ollessa menneisyydessä ja seurausten tulevaisuudessa, niin sinulla tulee olemaan senlaatuinen tahto, minkä olet menneisyydessä luonut. Miksi? Koska ajassa syy näyttää olevan aina menneisyydessä. Kuitenkin syyt voivat olla tulevaisuudessa. Tämä on outo ja vieras ajatus. Kaikki se minkä rakennat itsessäsi itsekasvatustyön avulla, tulee muutoksia aiheuttavaksi syyksi tulevaisuudessa.

Mekaanisesti eläminen syyn ja seurauksen tasolla on asia, joka meidän on pantava merkille ja josta meidän on tiedettävä. Täällä ei voi tapahtua mitään muuta kuin, mihin menneisyys luo mekaanisen seurauksen tulevaisuudessa. Ihmisen on tiedettävä aika paljon elämän tästä puolesta. Ellei olisi olemassa mitään Jumalan armoa, olisi tämä ainoa mahdollisuus. Kuitenkin, jopa tiede, joka pohjautuu syy- ja seurausajatteluun on saavuttanut kohdan, jossa se sanoo, että asiat eivät olekaan määrättyjä vaan satunnaisia. Jos ihmisen elämää pidetään vain kausaalisena, ei voida käsittää ajatusta, että jokainen voi joutua uusien satunnaisten vaikutteiden alaiseksi itsemuistannan kautta. Muussa tapauksessa olisi olemassa vain "totuus", eikä lainkaan armoa. Tämä ajatus on ilmaistu uskonnollisessa kirjallisuudessa "syntien anteeksiantamisena".

Mutta jos sinusta tuntuu, ettei mitään muuta ole olemassa kuin kirjaimellinen syy ja seuraus, on sinun todella mahdotonta muuttaa elämääsi. Kaikki muuttuminen johtuu ajatuksesta, että ihminen voi olla erilaisten vaikutteiden alaisena. Ja esoteeriset opetukset kertovat meille, että on olemassa monia vaikutelajeja. Niinpä Tahdossa on kysymys uusista tunteista, uusista mielialoista - ja sen laatu riippuu niiden välittymisestä meille, niiden kuulemisesta.

Vaikutteiden asteikossa asiat näyttävät tällaisilta: syyn ja seurauksen kautta tuontasoisia vaikutteita. Mutta on mahdollista nähdä kaikki uudessa valossa. Silloin syyn ja seurauksen koko sarjat saavat elämässäsi uuden merkityksen. Mutta mikäli uskot, että elämä on juuri se, minkä silmilläsi näet, niin silloin ei uusi suunnanotto kosketa sinua. Se on myös eräs evankeliumin keskeisiä opetuksia. Eikö niissä juuri puhutakin syntien anteeksiantamisesta, lähimmäisillemme anteeksiantamisesta jne. Ja minkä vuoksi? Meidän on nähtävä, että yhdellä tasolla, elämisen yhdellä tasolla, voi olla vain mekaanisia syitä ja seurauksia.

Mutta evankeliumit ja esoteeriset opetukset sanovat, että jos teet itsekasvatustyötä, niin on olemassa kokonaan toisenlainen syyn ja seurauksen linja - ja silloin muuntava voima astuu sinun olemassaoloosi. Todellinen Tahto riippuu pääsemisestä korkeimpien vaikutteiden alaiseksi, kuin mitä me tavallisesti olemme.

Tahto ei ole minuuksien tahtomista. Lukekaa evankeliumeista ja lukekaa, mitä Kristus sanoo ollessaan kiusattuna. Kenen tahtoa Hän seurasi? Tahtoa tehdä esoteerista Työtä - on helppo lausua. Nähdä, mitä se merkitsee - on jo toinen asia.

Muistan Ouspenskyn kerran sanoneen, että ennen kuin voimme omistaa tahtoa todellisessa mielessä, täytyy meidän tuntea oma mitättömyytemme ts. tuntea omien persoonallisten ja omahyväisten päämäärien mitättömyys. Häneltä kysyttiin: "Kuinka ihminen voi tuntea oman mitättömyytensä?" Hän vastasi: "Lukuun ottamatta monia muita tapoja on olemassa yksi keino - PITÄÄ SIITÄ, MISTÄ ETTE PIDÄ!" Eikö tunnukin oudolta, että todellinen Tahto riippuukin menemisestä sellaiseen suuntaan, millä ei ole mitään tekemistä ihmisen omien halujen kanssa.

Lähde: tuntematon
Suomentaja "m.a."

<< takaisin <<