Artikkelit

J.G. Bennett: Dramatic Universe III, 15.39.4

Ihminen triadina

Ihminen konkreettisena todellisuutena osallistuu peruskolminaisuuteen: Funktioon, Olentaan ja Tahtoon. Jokainen näistä kolmesta elementistä on erityinen rakenteeltaan ja koska ne ovat eri substansseja, joita ei voi palauttaa (redusoida) mihinkään yhteen yhteiseen termiin, on mahdotonta antaa yhtenäistä kuvausta ihmisluonnosta, ellei niiden osuutta pidetä erillään toisistaan. Tämä ei tarkoita, että voimme pitää ne erossa toisistaan, sillä kaikki kolme ovat mukana kaikenlaatuisessa mahdollisessa kokemuksessa. Esimerkiksi, koemme ihmisorganismin todellisuuden funktionaalisena mekanismina ja olennan laatuna; mutta olemme myös tietoiset siitä, että se ilmentää tahtoa elää ja toteuttaa luontoansa. Lisäksi toteamme, että ajatus kehkeytyy tahtoteosta, mikä voi olla heikko tai voimakas; mutta että ajatus on myös funktio ja että se on olentamme tilan ehdollistama.

Vaikka perustriadi on kaikessa kokemuksessa läsnä, se ei synnytä sitä rakennetta, joka pitää kokemusta koossa. Nämä rakenteet ovat monimutkaisempia kuin kolminaisuudet eli triadit ja niiden tutkiminen johtaa meidät monitermisempiin systeemeihin. Voimme kuitenkin tutkia kolmea elementtiä sellaisena kuin ne esiintyvät kokemuksessamme.

15.39.4.1. OLENNAN ELEMENTTI

Kaikki kokemus sisältyy Nykyhetkeen. Tämä on ainoa välitön ja palautumaton varmuus. Nykyhetki ei ole piste ilman ulottuvaisuutta vaan rajallinen kokemuksen alue, joka ei milloinkaan muutu, sillä se on aina läsnä ja kuitenkin muuttuu sikäli että se on alituisesti muutoksen tilassa. Sillä on sisältö, mikä käsittää kolme kokemuksen päätyyppiä, joita voimme kutsua välittömyydeksi tai "tässä ja nyt"-tilaksi, kokemusjäljiksi eli muistikuviksi ja odotuksiksi eli tietoisuudeksi siitä, mikä ei ole nykyhetkessä.

Nykyhetki muuttuu alituisesti virtaavana, ei ainoastaan sisällön suhteen vaan myös laajuutensa ja kestonsa suhteen. Olemme tietoiset nykyhetkestä välittömänä kokonaiskokemuksena. Emme tiedä kuka tai mikä "me" tässä sisällössä olemme, mutta tiedämme kyllä, että "jossakin" tämä kokonainen mutta rajoittunut kokemus tapahtuu. Käytämme sanaa mieli tarkoittamaan tätä jotakin.

Voimme erottaa mielessä kolme kokemisen tapaa. Kutsumme näitä automaattiseksi, sensitiiviseksi ja tajuiseksi sekä liitämme ne yhteen samannimisten energioiden kanssa: automaattinen energia E6, sensitiivinen energia E5 ja tajuinen energia E4. Näitä voidaan pitää tavanomaisen inhimillisen kokemuksemme energioina ja niiden yhdistelmä on "tavallinen ihmismieli". Muita ei-inhimillisiä kokemuksen tyyppejä voi syntyä toisista energiayhdistelmistä. Tässä suhteessa voimme olettaa olevan eläinten mieliä ja jopa kasvien mieliä. Myös ihmisessä voimme olettaa olevan "mentaalisia alueita", joista kukin kokee oman nykyhetkensä eikä välttämättä ole yhteydessä muihin.

Tällä tavoin voimme kuvitella "mielen" nykyhetken kokemuksen alueena, mikä alue sekä laajenee että supistuu, vaihtelee sisällöltään ja tilaltaan ja myös jakautuu ja yhdistyy jälleen. Kaikki nämä vaihtelut tekevät mielelle mahdolliseksi tulla tietoiseksi siitä, että se ei ole mahdollisten kokemusten kokonaisuus. Mieli tulee tietoiseksi "toisista mielistä" ja myös kykenee tulkitsemaan kokemussisältöjen jäljet eli muistikuvat, jotka eivät ole "tässä ja nyt". On tarpeetonta sanoa, että tulkinta on mahdollista vain, koska on olemassa nuo aistimisen ja ajatuksen funktionaaliset voimat jne... mutta voimme erottaa mielen noista voimista ja instrumenteista sen yksinkertaisen ja määräävän ominaisuuden ansiosta, mikä antaa meille välittömän kokemuksen nykyhetkestä "tässä ja nyt".

Mieli itsessään kykenee muuntumaan. Se voi rappeutua ja menettää kiinteytensä ja se voi myös kehittyä vakaaksi rakenteeksi. Nykyhetken sisällön liikunnassa kehittyy muuttumaton kokemuksen ydin, jonka turvin mieli pystyy tunnistamaan oman identiteettinsä. Lisääntyvä yhdistyminen johtaa vakaaseen energeettiseen rakenteeseen, jonka nimeämme käsitteellä sielu. Täten sielu kehittyy mielestä ja mieli kehittyy nykyhetken kokemuksessa yhteen liittyvien energioiden vuorovaikutuksena.

Voimme lisäksi olettaa, että sielu ei ole jähmettynyt tila, vaan rakenne, joka saattaa kehittyä edelleen. Tämä laajentaa nykyhetken kokemuksen aluetta ja myös tuo mukaan korkeammanasteisia energioita alkaen luovasta energiasta E3.

Kaikki tässä luvussa esiintuodut käsitteet: energiat, nykyhetki, jäljet ja odotukset, mieli, sielu, muuntuminen ja evoluutio kuuluvat olennan elementtiin. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa, että näkemys olennasta suhteellisena ja muuntumiskykyisenä sopii yhteen sen kuvauksen kanssa, missä olenta esitetään yhdessäolona.

15.39.4.2. FUNKTION ELEMENTTI

Tietoisuus mielestä edeltää tietoisuutta funktiosta. Tämä käy ilmi tarkasteltaessa vastasyntyneitä ja hyvin nuoria lapsia, joilla on selvästikin jo kokemuksia ja siten määritelmämme mukaan mieli, mutta ei tietoisuutta omista funktioistaan. Ei kuitenkaan pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että olenta on ensisijainen ja funktiot toissijaisia. Funktioita voi esiintyä, vaikka mieli on hyvin pieni ja jopa ilman mieltä. Täten kirveellä ja keihäälläkin on funktio, mutta epäröimme hyväksyä sitä, että niillä olisi mieli. Niillä on "olenta" sikäli kuin se voi säilyä ihmisen nykyhetken tietoisuudessa, ja sen olenta on tuskin muuta kuin tuo aineellinen rakenne, joka suorittaa esineen funktion.

Aloitamme siten kuvauksen funktiosta ihmisessä tutkimalla häneen liittyvää aineellista rakennetta eli ihmisen fyysistä kehoa. Tässä kehossa on jäsenet ja elimet ja niillä kaikilla on hyvin selvät funktiot. Me tunnemme nuo funktiot siitä, miten ne vaikuttavat tietoisuuteemme nykyhetkessä. Tämä ilmenee eroina aineellisten funktioiden, vitaalisten ja psyykkisten funktioiden välillä.

Aineelliset funktiot tuottavat puolikiinteän mutta kuitenkin joustavan ja sopeutuvan rakenteen liittyen nykyhetken tietoisuuteen. Aineellinen rakenne koostuu joukosta mekaanisia laitteita (vipuvarsia, jäykkiä jäseniä, puolijoustavia ja joustavia yhdysosia) sekä koneita energioiden muuntamiseen (aineenvaihdunnan ja hengityksen järjestelmät, hermot ja lihakset). Näitä vuorostaan säätelee ja ylläpitää biokemialliset rakenteet ja vitaaliset prosessit. Nämä hyvin kompleksiset, toisiinsa kytkeytyneet funktiot ovat tutkimuskohteina anatomiassa, fysiologiassa, biofysiikassa ja biokemiassa. Nämä kaikki funktiot perustuvat energioihin, jotka alkavat hajaantuneesta lämpöenergiasta E12 aina vitaalienergiaan E7 asti. Voimme havaita funktioiden kehittyvän yhdentymisen erillisistä mekanismeista kohti organismia kokonaisuutena. Eräässä kohdin mukaan tulee yhdistävä funktio ja se saa aikaan mielessä koettavat kolme pääasiallista psyykkistä funktiotyyppiä.

Psyykkiset funktiot jakautuvat kolmeen ryhmään perustuen niihin liittyviin kokemuksen tyyppeihin nimittäin aistimukseen, tunteeseen ja ajatukseen. Nämä käyttävät hyväkseen kehon mekanismeja monin tavoin. Meillä siis on:

Sisäaistimus Kehon vaistonomaiset vitaaliprosessit
Ulkoaistimus Havainnot, liikkeet ja kehon vaikutukset muihin esineisiin
Tunteet Emootiot, pitämiset ja vastenmielisyydet, halu ja kaihtaminen
Ajatukset Mentaaliset mielikuvat ja merkit
Kokemusjäljet ja muistot
Odotukset
Sukupuolisuus Kahden kehon ja mielen yhteenliittyminen

Fig.39.2. Psyykkiset funktiot

Näitä eri funktioryhmiä koordinoi aivot eli toiminnan keskukset, jotka ovat liittyneitä hermojärjestelmään, verenkiertoon ja toiminnan sekä havaitsemisen elimiin.

Kukin funktioista omaa voiman saada aikaan "mielentiloja". Nimeämme voimiksi nämä kolme perusyhdistymää mielen ja funktioiden välillä.

Aistimuksella on voima saada aikaan läsnäolon kokemus.

Tunteella on voima saada aikaan voiman kokemus.

Ajatuksella on voima siirtyä nykyhetken ulkopuolelle ja liittää meidät havaintoihin, kokemusjälkiin ja muistoihin, odotuksiin ja mentaalisiin mielikuviinkuviin.

Nämä funktionaaliset toiminnat yhdessä saavat aikaan suuntaamisen voiman.

Funktiot voivat olla enemmän tai vähemmän yhdensuuntaisia toiminnassaan riippuen siitä energiasta, mikä ne saa toimimaan.

Meillä on siis:

Vitaalienergia E7. Funktiot toimivat mielen havaintokyvyn ulottumattomissa ja niitä koordinoi ainoastaan niiden konstruktio.

Automaattienergia E6. Funktiot ovat juuri ja juuri mielen tiedostamiskyvyn alarajoilla. Niitä koordinoi tapaan perustuvat kaavat.

Sensitiivienergia E5. Funktiot ovat aivan mielen keskiössä. Tätä kutsutaan yleisesti "tajuiseksi toiminnaksi". Toimintojen koordinointi tapahtuu sensitiivisyyden avulla.

Tajuinen energia E4. Funktiot ovat mielen havaintokyvyn ylärajalla, missä elämän maailma koskettaa universaalisten energioiden maailmaa. Tajuntaenergialla on voima yhdistää kaikki funktiot itsetajuisuuden eli Minä-tajunnan tilassa.

Näiden ulkopuolella voimme olettaa olevan kaksi muuta toimintojen tasoa, jotka ovat ihmiselle mahdollisia, mutta vain silloin, kun mieli on muuntunut sieluksi. Kun luova energia, energia E3, tulee ihmisen nykyhetkeen herää se, mitä kutsumme korkeammaksi persoonalliseksi järjeksi. Tämä on korkein voima, mitä ihminen voi nykyhetkessään käyttää. Sen tärkein toiminta on paljastaa yksilön totaalinen nykyhetki eli kohtalo.

Tämä edellyttää sielun heräämistä. Kunnes tämä herääminen on tapahtunut, korkeampi persoonallinen järki ilmenee epäsuorasti omatuntona.

Toimintojen korkein yhdistymisaste tapahtuu yhdistävän energian E2:n toimesta. Tämä liittää persoonallisen individualiteetin kosmiseen individualiteettiin. Mielen rajat ylittyvät ja korkeampi objektiivinen järki tulee nykyhetken voimien ja suuntaamisen voimien sijaan ja nämä liittyvät siihen, kuten keho on niihin liittyneenä eli instrumentteina.

15.39.4.3. TAHDON ELEMENTTI

Yksinkertaisimmin ilmaistuna tahto on aktiivinen elementti triadissa funktio-olenta-tahto. Tämä on tuskin muuta kuin määritelmä:"jokin pyörittää tätä maailmaa ja me kutsumme tuota jotakin "tahdoksi". Tähän sisältyy kuitenkin hyvin tärkeä olettamus: nimittäin, että ei yksinomaan tämä "koko" maailma, vaan myös jokainen erillinen "osa" siinä, liikkuu omasta tahdostaan ja että kaikki erilliset tahdot ovat osasia tuosta yhdestä kokonaistahdosta.

Ihmisessä tahto on peruskokemuksena moninaisuuden kokemus. Jopa nykyhetkessä havaitsemme useita erillisiä tahtoja liittyneinä eri funktiohin, eri keskusten ristiriitaisia tahtoja, muistojen, tottumusten ja odotusten muuttuvia tahtoja.

Tämä voidaan ilmaista myös sanomalla, että ihmisessä ei ole yhtä ainoaa jakautumatonta "minää" vaan useita "minuuksia", jotka vaihtuvat jatkuvasti, saapuvat ja poistuvat nykyhetken tilasta kuten näyttelijät saapuvat näyttämölle ja poistuvat kulisseihin.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että nämä lakkaamatta vaihtuvat tahdot ovat ryhmittyneet enemmän tai vähemmän pysyviksi "tahtokaavioiksi". Näitä voidaan kutsua persoonallisuuksiksi silloin, kun ne ovat liittyneet menneen ajan vakaina pysyviin muistoihin. Kun ne ovat tiedostamattomia ja koostuvat kokemusjäljistä pikemminkin kuin muistoista, kutsumme niitä piirteiksi.

Jotkut edellä kuvatuista persoonallisuuksista ovat niin sitkeitä, että ne muodostavat niille luonteenomaisia käyttäytymiskaavoja. Ne alkavat sitten asettua tietyille mielen alueille ja saada omat vakaat energiarakenteensa ja muita mielen ominaisuuksia. Sairaalloisissa tiloissa nämä tahto-kaavat voivat elää erillistä elämää samassa kehossa siten, että mieli jakautuu toisiltaan suljettuihin alueisiin, joilla on kullakin oma nykyhetkensä. Skitsofrenian eri muodot ovat tällaisen tilan yleisin muoto.

Jopa suhteellisen normaaleilta miehiltä ja naisilta puuttuu tahdon ykseys aina siihen saakka, kunnes mieli kehittyy sieluksi. On kuitenkin erityisiä tahdon ja olennan yhdistelmiä, jotka saavat aikaan itseyden. Neljä itseyttä: Materiaalinen, Reaktiivinen, Jakautunut ja Todellinen itse edustavat tahdon yhdistymisen eri muotoja organismin energian kaavoissa.

Jakamatonta tahdon tilaa, persoonallista ja kuitenkin vapaana eksistenssin rajoituksista nimitän Yksilöllisyydeksi. Persoonallista yksilöllisyyttä pidän Essentiaalisen Kosmisen Tahdon suoranaisena itserajoituksena ja se on sen tähden erilainen luonnoltaan kuin "eksistentiaaliset" tahdot, mitkä ovat liittyneitä persoonallisuuteen ja eri itseyksiin. Ihmisen tahdon voidaan sanoa olevan hajaantuneena osasiin hänen muuttuvassa nykyhetkessään ja myös keskittyneenä ja yhdistyneenä hänen Persoonallisessa Yksilöllisyydessään, mikä voi saapua ihmisen nykyhetkeen vain, jos hän saavuttaa riittävän tasapainon ja pysyvyyden.

Näin kukin ihmisen kokemuksen kolmestä elementistä liittyy hänen nykyhetkeensä hyvin monimuotoisesti ja monirakenteisesti. Ymmärtääksemme tätä meidän tulee siirtyä triadista tetradiin, jonka avulla voimme tutkia ihmistä hänen toiminnoissaan järjestyksen ja tarkoituksen toteuttajana.

<< takaisin <<