Artikkelit
 

J.G. Bennett: The way to be free

J G Bennett
THE WAY TO BE FREE
Samuel Weiser, New York 1980
Mental images pgs 122 - 133
Käännös Timo Kyllönen / 11.12.1989

MENTAALISET MIELIKUVAT

Olemme oppineet jotain siitä, kuinka mentaalinen mielikuva siirretään ajatuskeskuksesta liikekeskukseen. Olemme tehneet kokeita liittyen yhteisesti rakennettujen tapahtumien mielikuviin ja nähneet, kuinka näillä mielikuvilla on organisoiva vaikutus toiminnallisiin osiinsa. Tiedämme, että on mahdollista omata jonkin verran valtaa aineellisiin tapahtumiin silloinkin, kun ne eivät ole välittömän hallintamme alaisia. Mutta mentaaliset mielikuvat ovat osa elämäämme monilla muillakin tavoilla. Mielikuvituksen voima - mentaalisten mielikuvien tekeminen - on osa meitä itseämme ihmisolentoina. Gurdjieff on sitä mieltä, että tämä voima on määrättyä energiaa, jota hän kutsuu piandjoehariksi ja sanoo, että se voi joko rakentaa tai tuhota, ihminen voi menettää itsensä tai löytää itsensä. Kuinka merkillistä onkaan, että yksi ihmisen korkeimmista voimista voi tuhota hänessä kaiken ja tehdä hänestä hyödyttömän.

Haluan teidän käsittävän, mitä tapahtuu kun mentaalinen mielikuva liittyy siihen, mitä meissä tapahtuu silloin, kun mielikuvitus ja käyttäytyminen ovat erillään toisistaan siten, että elämme kahdenlaista elämää: toisaalta fantasian ja toisaalta toiminnan elämää ja siinä tilasssa, jossa ne työskentelevät yhdessä.

Istun nyt tässä ja tuumin, mitä tekisin seuraavaksi. Minun täytyy saada eräitä tietoja soittamalla puhelu Amerikkaan. Käsitän, kuinka aion tehdä tämän. Muodostan tällä tavoin mentaalisen mielikuvan ja aion tehdä jotain asian suhteen seuraavan tunnin aikana. Jos en tee näin, on se seurausta siitä, että kietoudun johonkin fantasiaan, joka ajaa tavoitteen päästäni pois. Jos taas teen sen, johtuu se siitä, että mentaalinen mielikuva ja käyttäytyminen sopivat yhteen ja silloin se on helppoa enkä tuhlaa yhtään aikaa. Kun tuo asia on oikein valmisteltu, ei minun tarvitse huolehtia siitä ja voin toimittaa muita asioita.

Jokaisessa tehtävässä on rakenne, mutta jotta se tulisi eläväksi, on se elävöitettävä energialla. Kun todella otatte vastuullenne jonkin asian, muodostuu mentaalinen mielikuva, ja teidän tulisi tietää, että tämä mielikuva on tehtävä riittävän voimakkaaksi, jotta sillä olisi vaikutus teihin.

S: Haluan kysyä mentaalisista mielikuvista, jotka muodostuvat itsestään. Tutkin aikatauluani ja huomasin, että minulla oli ohjelmassa vapaapäivä. Siinä samassa tuli mielikuva siitä, mitä tulisin tekemään tuona päivänä. Tämä vaikuttaa täysin erilaiselta kuin mielikuvien tekeminen tietoisesti.

JGB: Mentaalinen mielikuva voi muodostua spontaanisti, ja todellakin, asiassa on aina jotain spontaania, koska täytyy olla jokin lähtökohta. Mutta mikä tekee mielikuvasta toimivan? Esimerkissä, jonka esitit, voit sanoa joko kyllä tai ei mielikuvalle, joka tulee. Voit hylätä sen ja päättää tehdä jotain aivan muuta. On tärkeää kohdella mentaalista mielikuvaa siten, että se on itsessään jotakin ja siten arvostuksen arvoinen. Jos annat sen toteutua, saatat toimia mielikuvasi mukaan ja olla tyytyväinen tai toivoa, ettet olisi tehnyt niin, mutta mitään merkittävää ei olisi tapahtunut. Mentaalisilla mielikuvilla on omanlaisensa ote todellisuuteen, ne eivät ole vain mielentiloja meissä. On olemassa monia lajeja mielikuvia. Yksi laji on pilvilinnat, jotka eivät voi mitenkään toteutua. On olemassa spontaaneja mielikuvia, jotka ovat mahdollisuuksien avautumista. On mielikuvia, jotka muodostuvat toistumalla, siten että kuva on aina läsnä, edustaen jotain sellaista, mikä sanotaan aina uudelleen ja uudelleen. On sellaisia mielikuvia, jotka ovat meidän luomiamme toiminnan aikaansaamiseksi. On luovia mielikuvia, joiden piirteenä on erityinen ainutlaatuisuus. Puhun tässä nyt aivan vapaasti...

S: Olen huomannut, että asiaan liittyy myös sellainen visualisointi, joka on aina läsnä silloin kun työskentelen kompostin kanssa ja yritän saada selville, onko siinä kaikki kunnossa.

JGB: Oikeastaan kompostista meille kertoo enemmän kätemme kuin silmämme. (Minusta tuntuu siltä, ettei kompostimme anneta milloinkaan kehittyä riittävän pitkään.) Tavalla tai toisella meidän tulee tunnustella sitä. Se on osittain katsomista ja osittain koskettamista, mutta tämä ei ole kaikki. Kuinka sinä näet asia? Kun puhut, että sinulla on mielikuva kompostista, onko niin, että yksinkertaisesti näet sen massan vai oletko tuntenut erilaista yhteyttä siihen?

S: Se on tuon prosessin kokonaisuus. Aluksi katselin, mitä kompostillemme oli tapahtunut ja minusta tuntui, ettei se ollut kunnossa. Päätin tutustua läheisemmin kompostin tekoon ja luin paljon siitä, mitä kompostin sisällä oletetaan tapahtuvan. Se kuva, jonka sain näistä tiedoista, sulautui työskentelyyni ja on nyt jatkuvaa koskettamista, tuntemista ja näkemistä.

JGB: (Sen jälkeen, kun oli puhuttu paljon liian aikaisesta kompostin käyttöönotosta.) Tässä tapauksessa visualisointi merkitsee olla todellisessa yhteydessä. Kyse ei ole vain siitä, että näkee jotain ulkoapäin. Jokainen pystyy kuvittelemaan kasan, johon kaadetaan orgaanista ainesta ja jokainen pystyy kuvittelemaan, miltä se näyttää eri vaiheissaan, mutta visualisointi on enemmän kuin tämä.

S: Työskennellessämme seinän teossa sinä päivänä, kun olimme luoneet yhteisen mentaalisen mielikuvan, juutuin erääseen hankalaan kohtaan työssä, mutta erään tauon aikana tulin tietoiseksi tuosta koko tapahtumasta, jopa siitä, mihin työ oli edennyt sen eri kohdissa. Ainakin mielessäni oli näin. Samankaltainen asia tapahtui eräänä päivänä, kun minulla oli useita asioita hoidettavana, mutta pitämällä tilanne avoimena, päivä muotoutui vaiheittain itsestään ja mieleeni tuli asioita, jotka olivat osa tuota päivää. Kaikki oli hyvin helppoa ja yksinkertaisen selvää.

JGB: Juuri tuolla tavoin mentaalinen mielikuva vaikuttaa, verrattuna pelkkään visualisointiin. Tässä on kylläkin aste-eroja. Joskus, kun valmistaa mielikuvan sen pohjalta, mitä tietää, voi havaita asioita, joita ei tiedä, ikään kuin mielikuva asettaisi ihmisen yhteyteen jonkin muunkin kanssa kuin sen, minkä itse mielikuvaan laittoi.

S: Päivän aikana tulin toisinaan tehneeksi jotain, jonka pystyin tunnistamaan visualisaatiostani, mutta se ilmeni hieman muodossa. Tässä on minulla vielä hieman epäselvyyttä.

JGB: Tuo on erittäin tärkeä havainto, josta meidän täytyy puhua. Mentaalisen mielikuvan luominen ei hävitä vapautta. Mielikuvan luominen ei ole kuin suunnitelma, jossa ihminen ikään kuin vaatii tulevaisuudelta jotain, tai kun jotain odottamatonta tapahtuu, niin yrittää väkisin pakottaa asiat suunnitelmansa mukaisiksi. Tavallisesti käy niin, kun yrittää saada asioita läpi väkisin voimalla, ettei tulos olekaan minkään arvoinen. Tulokseen ehkä päästään, mutta tapahtumassa menettää liian paljon tai sen muuttaa joksikin muuksi, teeskennellen että juuri tätä halusikin. Toisaalta silloin, kun on kyse aidosta visualisoinnista, jotain sellaista tapahtuu, mikä on yhdenmukaista dharman eli tilanteen sisäisen kaavan kanssa. Mentaalisella mielikuvalla on voima saada aikaan tapahtuma, missä kaikki epävarmuustekijät ovat mukana. Sillä on voima kehittyä, ja juuri tässä kohtaammekin jotain sellaista odottamatonta, jota emme ole alun perin ole itse visualisoineet.

S: Minulla on kaksi havaintoa, jotka valaisevat jotain näistä kysymyksistä. Ensimmäisessä muodostin mielikuvan siitä, kuinka pääsisin J:n lähelle. Mielikuva oli selkeä ja olin varma, että se toteutuisi, jos päästäisin sen tekemään työtään. Ja asiat tapahtuivatkin juuri siten. Toisessa tapauksessa olin aikeissa rakentaa penkkiä saunaan. Kahden ja puolen tunnin työn jälkeen tajusin, että työ olikin edennyt aivan eri tavalla kuin ajattelemassani mielikuvassa. Se, mitä sanoitte kompostin kohdalla erilaisesta kontaktista, sopii tähän hyvin.

JGB: Meidän tulee oppia, kuinka muodostaa mentaalisia mielikuvia sisältä käsin. Tämä liittyy siihen, mitä samoin eilen erilaisista tasoista elämässä. Jos näemme jotain silmillämme, näemme asian ulkoapäin, esineiden maailmassa. Mutta jos haluamme nähdä, kuinka mielikuva toteuttaa itsensä, meidän ei tule yrittää nähdä sitä, ikään kuin se olisi peräkkäisinä vaiheina valkokankaalla vaan on jotenkin saatava tuntuma siihen. Tällöin on kontakti erilainen ja se on tehokas.

S: Minusta näyttää siltä, että vietän suurimman osan päivästä täysin fantasiamaailmoissa. Ajatus mentaalisen mielikuvan tekemisestä todellakin ärsyttää minua. Kun pidämme tauon tunnin työn jälkeen, huomaan etten muista, mitä tein menneen tunnin aikana ja minua kauhistuttaa ajatella, mitä seuraavan tunnin aikana tulee tapahtumaan. Kuitenkin teen kaikenlaisia asioita. Olin istuttamassa kukkia ulkona ja olin päättänyt saada ne kaikki maahan. mutta yksi jäi istuttamatta. Olin eilen sairaana, mutta minun täytyi mennä takaisin ja istuttaa viimeinenkin. Ei näytä olevan mitään yhteyttä sen välillä mitä haluan ja sen, mitä sitten teen.

JGB: Olet siinä epämukavassa tilanteessa, jota kutsutaan istumiseksi kahdella tuolilla. Kun olet tekemisissä tämän maailman kanssa, sinun tulee joko suhtautua ulkopuolelta siihen - esineet suhteissa esineisiin - tai tällä toisella tavalla, mielikuvan avulla, mutta sinulla ei ole minkäänlaista kontrollia siihen.

S: Haluan kertoa kahdesta asiasta. Ensimmäinen liittyy fyysisen toiminnan visualisointiin. Minulla ei ollut tästä oikeastaan minkäänlaista kuvaa, vaan se oli ikään kuin piste viivalla. Minun piti siirtää iso kivenjärkäle enkä tiennyt, kuinka sen teen. Kiven poistaminen oli mielessäni ja se onnistuikin. Olen huomannut, että fyysisissä toiminnoissa mielikuva on yhteydessä päättääväisyyteen työn tekemisestä eikä siihen liity minkäänlaista kuvaa. Kaikki sujui esimerkissäni hyvin.

JGB: Pohtikaamme tuota hetken. On todellakin totta, että harjoituksen myötä ei enää ole tarpeen kuluttaa paljon aikaa tai ollenkaan mielikuvien tekemiseen. Tämä johtuu siitä, että liikekeskus on erittäin nopea. Kun on kyse sille tutusta asiasta, ei tarvitse muuta kuin sanoa "Tee tämä", niin tiedät, että näin tapahtuu. Sinun tarvitsee vain sanoa "Lähden kilometrin lenkille" ja tiedät, että lenkki tulee tehtyä vaikka se olisikin epämukava. Kun liikekeskus on oppinut ymmärtämään kieltäsi, se nopeasti käsittää, mitä pitää tehdä. Jos tuo yhteys on olemassa, ei asiaa tarvitse ajatella sen enempää. Yhteyden rakentaminen vaatii aikaa ja harjoittelua.

S: Toinen asiani liittyy sellaisten ajatusmuotojen syntymiseen, jotka näyttävät vaikuttavan tapahtumien tosiasialliseen kulkuun jonkin verran. Ensimmäistä esimerkkiä jatkaakseni: mieleeni tuli kuva kiven siirrosta kuljetusvälineen avulla, ja kaikki tämä tapahtuikin vaiheittain eilen: Ihmiset, kuljetusväline ja tilaisuus.

Sitten tänään huomasin eri paikkoihin liittyneet epätavalliset kaavat. Huomasin sanovani itselleni: "Otanpa nyt lapion ja täytän kuopan, jossa kivi oli". Sitten ajattelin: Ei ole aikaa, minulla on sisätöitä ja olen jo päättänyt mitä teen lounasaikaan. Sitten mieleeni tuli: "Työvälineet ovat aivan puutarhan toisella puolella. Olisipa hienoa, jos minulla olisi tässä nyt lapio". Tämän jälkeen asia häipyi mielestäni. Iltapäivällä menin saunalle, missä minulle oli osoitettu työtä. Muita ei ollut paikalla. Sitten huomasin, asiaa muistelematta sen enempää, että seinää vasten oli lapio nojallaan ja ajattelin, että nyt lähden täyttämään kuopan. Oli aivan omituista, että lapio oli siellä, missä en odottanut sen olevan ja että minulle järjestyi lyhyt ajanjakso odottamatta. Olen kiinnostunut siitä, kuinka asiat järjestyvät tuolla tavoin, sillä näin on käynyt ennenkin elämässäni ja joskus on tapahtunut asioita, joita en ole halunnut tapahtuvan.

JGB: Jos tulevaisuus olisi täysin määrätty, silloin olisi mahdollista tietää etukäteen, että lapio olisi siellä. Sinulla saattaisi olla selvänäköinen tieto asiasta, sillä epävarmuustekijöiden määrä olisi niin suuri, että olisi mahdotonta laskea tuota tapahtumaa kausaalisuusperiaatteen mukaan. Mutta asianlaita on niin, että meidän oma tilamme vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tämä saattaa vaikuttaa siltä, kuin sanoisin että voimme lähteä junalla Lontooseen tai Edinburgiin, ja että kumpaan junaan astumme, riippuu mielialastamme. Mutta asiassa on enemmän kuin tämä. Jos olemme Lontoo-mielellä, niin silloin ei ole junaa Edinburgiin. Niin mielettömältä kuin tämä kuulostaakin, on se lähempänä asiain todellista laitaa.

Mentaaliset mielikuvat liittyivät tähän kuopan täyttämiseen.. Kaikista mahdollisista asioista, jotka olisivat voineet tapahtua, sinä liitit itsesi sellaiseen, mihin kuului, että lapio oli siinä paikassa. Ei voida sanoa, että mentaalinen asenteesi pani lapion sinne, mutta ei myöskään voida sanoa, ettei mentaalisella asenteellasi ollut mitään tekemistä asian kanssa.

"Ajatusten materialisoinnin -tiede" ja tulevaisuuteen vaikuttaminen on erittäin tärkeä asia. Gurdjieff puhuu tästä luvussa Viides laskeutuminen kirjassaan Belzebubin tarinoita. Assyrialainen Hamolinadir oli ollut Ajatusten aineellistamisen koulussa Egyptissä, tuon ajan korkeimmassa opinahjossa, mutta toteaa, että jotain asiasta puuttuu. On ihmeellistä, mitä Gurdjieff tuohon lukuun kätkeekään.

Ymmärrättehän, että asia ei ole niin tai näin. Sinä et näe tulevaisuutta siinä mielessä, että se olisi jo tuolla olemassa, vaan potentiaalisen tulevaisuuden. Näkemällä sen, teet sen aktuaaliseksi, olemassa olevaksi. Jos et olisi nähnyt sitä, ei lapio olisi ollut paikalla.

S: Liittyykö tämä suunnitteluun ja siihen, että jäykkäniskaisuutemme rajoittaa mahdollisuuksia?

JGB: Kyllä vain. Tämä on kuvan toinen puoli. Sellainen tulevaisuus, jossa asiat voivat mennä melkein ilman ponnistusta on poissuljettu, jos vaadit tulevaisuuden noudattavan suunnitelmaasi.

S: J antoi minulle mielikuvan kehdosta lapselleen. Hän antoi sanallisen idean ja minä piirsin mielessäni kuvan. Tällä tavoin näytän työskentelevän luontevasti käsilläni aineellisilla esineillä. Mutta eilen, kun olin talon järjestelyistä vastuussa, huomasin, etten kyennyt kuvittelemaan todellisten ihmisten tekevän tarvittavia töitä. Saatoin nähdä ne työt, jotka piti tehdä ja saatoin kuvitella, kuinka ne suoritetaan, mutta en kyennyt sijoittamaan ketään ihmistä tuohon kuvaan. Aamulla kaikki oli hyvin, mutta iltapäivällä mentaalinen mielikuva hävisi. Asiat tulivat kuitenkin hoidettua.

JGB: Mentaalisten mielikuvien maailma ja tulevaisuuteen vaikuttaminen sekä itsensä liittäminen siihen, mitä on tapahtumassa - se maailma ei ole meidän tajunnantilojemme maailma. Tajunnantilamme ovat pinnallisemmassa maailmassa. Joskus meistä tuntuu, että olemme maailman huipulla ja voimme tehdä mentaalisia mielikuvia ja niin edelleen, mutta sitten kaikki romahtaa ja olemme aivan hukassa. Silloin ei odota hetkeäkään, että asiat rullaisivat eteenpäin, mutta niin ne kuitenkin tekevät. Alatte tajuta, että kun ryhdytte työskentelemään tällä tavoin niin kaikki tajunnantilojenne muutokset ylös ja alas eivät ole merkitseviä.

S: Joidenkin mielikuvien suhteen tuntuu kuin toteuttaisin ne aivan vain muodon vuoksi, ikään kuin ne olisivat jo toteutuneet. Tässä piilee valtava houkutus. Joskus myös olen nähnyt sellaisia asioita mielikuvissa, joita en ole nähnyt ennen kuin olen toteuttamassa niitä.

JGB: Tarkoitatko, että jokin kuva kävi mielessäsi, etkä yhdistänyt sitä siihen, mitä tosiasiassa oli tapahtumassa?

S: Kyllä.

JGB: Tuo ei ole kovin tavallista. Se voi tapahtua kerran tai kahdesti viikossa. Olet silloin tajunnantilassa, joka muistuttaa jonkinlaista päiväunta ja ajattelet, ettei asialla ole mitään merkitystä. Unohdat sen. Sitten myöhemmin, päivän tai kahden kuluttua, huomaat tekeväsi jotain sellaista, kuten nostavasi painavaa paistinpannua ja muistat: Ihmeellistä, ikään kuin olisin ennenkin nostanut paistinpannua juuri näin. Tämä erityinen tunne oli perustana J W Dunnen kirjaan Koe ajan kanssa. Me teimme tämän asian suhteen kokeita Coombe Springsissä monta vuotta sitten. Ihminen huomaa tekevänsä jotain sellaista samaa, mikä tapahtui unessa aikaisemmin. Aika ei näytä esittävän mitään tärkeää osaa eikä tällaisessa näytä olevan myöskään mitään erityistä tarkoitusta. Meille käy näin unissa tai päiväunissa eikä mentaalista mielikuvaa tehdä tietoisesti.

Tämä on erittäin tärkeää voidaksemme ymmärtää aikaa paremmin, mutta sillä ei ole mitään arvoa voimiemme kehittämisessä.

S: Joitakin kertoja on sattunut niin, että kun joku on puhunut, olen tullut tietoiseksi siinä samassa siitä, mitä hän tulee sanomaan seuraavaksi. Pelästyin tätä kovin ikään kuin jotain kamalaa tulisi tapahtumaan. Onko tämä sellaista, mistä olette puhunut.

JGB: Kyllä, mutta meidän täytyy puhua siitä erikseen koskapa meidän tarvitsee saada kuva siitä, millaisia vaikutuksia saattaa saapua nykyhetkeen. Jotkut asiat tulevat tulevaisuudesta ja on hetkiä, jolloin tosiasiassa näemme itsemme kahden tulevaisuuden välissä ja tämä aiheuttaa kauhun tunteen: putoanko niiden väliseen kuiluun?

S: Kun olen kokkina vastaten aamiaisesta ja minun täytyy nousta ylös aikaisemmin, visualisoin edellisenä iltana itseni tekemässä aamutöitä. Minulla ei koskaan ole minkäänlaisia vaikeuksia. Toisinaan tämä ei toimi. Kun olen aamiaiskokkina, tunnen tilanteen vaatimuksen ja vastuun. Silloin on toivomuksessa valtava määrä energiaa. Tällaisessa tilanteessa tunnen olevani erittäin voimakkaasti läsnä nykyhetkessä.

JGB: Mielikuvalle täytyy antaa jokin olemus, jonkin verran energiaa. Ei riitä, että on vain kuva. Päätösharjoituksessa on ehdottoman tärkeä tämä komponentti - ei saa epäonnistua. Tunne, että ei saa epäonnistua tuo tarpeellisen energian ja todellinen ajatusmuoto syntyy, joka voi yhdistyä meidän itsenäiseen osaamme, tahtoomme. Katsokaahan, ajatusmuoto syntyy tasolla 2 ja päätös tasolla 3.

Kun sinulla on ulkoinen vastuu, kuten aamiaiskokkina, energia tulee siitä ja kykenet saamaan aidon ajatusmuodon. Kyseessä ei ole vain tajunnantila tai että jotain tapahtuu mielessäsi. Ajatusmuodolla on oma olemuksensa sinusta erillään ja se tulee ja herättää sinut. Tiedät kyllä, kuinka asia on. Sinulla on tunne kohtaamisesta ajatusmuodon kanssa ja toteat sen olevan jo mukana (kun toiminnan hetki on). Kun asia etenee näin, et olekaan enää tekemässä tuota toimintaa, sillä kun teit ajatusmuodon oli asia jo sillä tehty: se oli sijoitettu tulevaisuuteen. Ajatuksella on voima siirtyä tulevaisuuteen, kehollamme ei tätä ole. Tämä voima ei ole ajattelua tulevaisuudesta, joka ei olekaan hyväksi, vaan tämä on voima, jonka avulla me tosiasiallisesti voimme siirtyä tulevaisuuteen ajatusmuotona ja löydämme sen, kunhan pääsemme sinne.

S: Olen tehnyt Shadze Vadzen vaikeaa osaa (eräs Gurdjieffin liikeharjoitus) vasemmalla kädelläni. Eilisiltana yritin tehdä sitä oikealla kädelläni. Alussa käsi meni alas, kun sen olisi pitänyt olla ylhäällä. Niinpä sanoin itselleni, että haluan yrittää tehdä mielikuvan ja saada kehollisen tuntuman siitä, kuinka minun pitäisi se tehdä. Kun tein näin, kykenin suorittamaan liikkeen paljon paremmin. Kysyisinkin, voitteko sanoa jotain tällaisen asian oikeasta ja väärästä käytöstä.

JGB: On vastuullista opettaa ihmisille ajatusmuodoista. Jos minulla olisi vähänkin pelkoa siitä, että joku joukostanne käyttäisi tätä maagisiin tarkoitusperiin vallan vuoksi, olisi erittäin väärin minun kertoa tästä. Olen siis varovainen. En ole paljastanut paljoakaan, sillä tieto tulee antaa vain ihmisille, jotka ovat osoittaneet, että ovat vapauttaneet itsensä vallanhalusta. Mutta se mistä kerroit, on järkeenkäyvää ja hyvää.

Yleisin tapa, jolla ihmiset valmistautuvat tulevaisuutta varten tai oppiakseen asioita, on puhua itselleen tästä asiasta tai toistaa sitä uudelleen ja uudelleen, kunnes ovat oppineet sen. Nämä ovat epäsuoria menetelmiä ja hitaita. Jos opitte jonkin asian ajatusmuodon avulla, saatte kaksi etua. Ensiksikin voitte oppia yhtä aikaa kaikilla keskuksillanne. Toiseksi, jos haluatte saada aikaan muutoksen, kuten esimerkissäsi, on se paljon helpompi tehdä, kuin jos vain automatisoitte itsenne tekemään yhdellä tavalla.

S: Minun on vaikea saada tätä sanottua, mutta yritän. Viime torstaina tuli mieleeni aamulla zikr-huoneessa , että minun pitäisi mennä takaisin ja tehdä se uudelleen viimeiseksi illalla. Tein mentaalisen mielikuvan itsestäni toimimassa niin. Illalla, meditaation jälkeen, kun päivä oli päättynyt, tunsin itseni viluiseksi ja väsyneeksi enkä halunnut tehdä harjoitusta lainkaan. Huomasin kulkevani käytävää kohti huonetta, kun minussa tapahtui äkkiä jonkinlainen pysähdys. Tajusin, että jos sitoudun ja olen halukas tekemään tämän asian, joka juuri tapahtui kauttani, kaikki mikä minulta pyydettiin, oli mennä tuohon huoneeseen. Tajusin, kuinka kaikki ajatuksemme olivat itse asiassa fantasiaa, ellei sitoudu tekemään niistä jonkinlaista todellisuutta. Saatoin nähdä, kuinka avuttomia me kaikki olemme tässä mielessä ja olin todella, todella kauhuissani siitä, että näin oli asia kaikkien kohdalla maailmassa. Samalla tunsin valtavan tunteen kaikkia kohtaan: olemme samassa jamassa. Kaikki tämä tapahtui noin 30 sekunnissa ja sen jälkeen olin taas kuten ennenkin.

JGB: On kaksi hyvin merkillistä seikkaa. Yksi on se, että olemme kaikki avuttomia, emmekä tiedä sitä ja toinen on se, että me emme ole avuttomia emmekä tiedä myöskään sitäkään. Kuten sanoit, ihmiset elävät fantasiamaailmassa, jossa he eivät näe mekaanisuuttaan eivätkä tiedä tietä siitä ulos. Tämä kuuluu buddhalaisuuden Neljään Totuuteen. Saatatte tuntea sen sanat: Tämä on dukkha, tämä on dukkhan synty ja tässä on tie dukkhan sammumiseen, ja niin edelleen. Sana dukkha on hyvin huonosti ymmärretty. Se, mitä kuvasti, oli dukkhan näkemisen alkua. Joskus ihmiset kuulevat Neljästä Jalosta Totuudesta ja ajattelevat, että ne ovat kuivia ja abstrakteja ihmetellen, kuinka jokin uskonto voidaan niille perustaa. Mutta kun alat kokemuksessa elää niitä, huomaat, ettei asia ole lainkaan siten. Kun A kertoi kokemuksestaan, kuuntelin hyvin tarkkaavaisesti, muuttuisiko jokin kertomisen kuluessa ja lisäisikö hän jotain omasta päästään. Kun näemme jotain, se ei ole meidän omaamme, näkeminen on jotain, joka annetaan meille.

Tämä on se etu, joka meillä on siitä, ettemme käytä kiinteää kieltä. Sana dukkha yleensä käännetään merkitsemään kärsimystä mutta se on täysin väärin. Kärsimys on vasta toissijainen merkitys. Sana avuttomuus on sopivin tarkoittamaan, mitä dukkha merkitsee. Se kuvataan joskus kuin kulkeutumisena avuttomana samsaran virrassa. Mutta on itse koettava ja itse nähtävä, mistä meidän on paettava. Tietäen tai tietämättänne, tämä on juuri se syy, miksi olette tänne tulleet - löytämään tien vapauteen.

S: Olen käyttänyt aikaa yrittäen selvittää erästä pikkuseikkaa liittyen mentaalisiin mielikuviin. Keittiössä viipaloin tomaatteja pitsaa varten, kun mieleeni pälkähti: Maista keittoa. Se oli hyvin, hyvin nopea välähdys, ei niinkään mielikuvan kaltainen vaan kuin asian etukäteen tapahtuminen. Tiedostin tilanteen vasta kun olin jo matkalla maistamaan keittoa. Näyttää siltä, että eräs ongelma näiden ilmiöiden tiedostamisessa on, että ne tapahtuvat eräänlaisen katkoksen aikana, kuin olisi jonkinlainen aukko toimintojen välillä, katkos toimintojen ja tarkkavaisuuden välissä. Minusta vaikutti siltä, että ehkä yksi tapa suhtautua tähän on yrittää muodostaa mielikuvat seuraavista tapahtumista ennen tätä aukkoa.

JGB: Ajatusmuoto voi syntyä täyteen mittaansa kuten Athene Zeuksen kulmakarvoista. Se saattaa syntyä silloin, kun tarvitsemme sitä jonkin tietämämme häiriöitä sisältävän tehtävän suorittamiseen. Ajatusmuoto näkee lävitsemme. Se saattaa syntyä, koska meissä jokin tulee tietoiseksi, että jotain pitää tehdä ja ajatusmuoto auttaa saamaan sille muodon. Se, mikä oli vain viitteellistä, saa hahmon ja siirtymä viitteellisestä johonkin hahmottuneeseen edellyttää toimintaa meidän osaltamme.

Pysymme avuttomuuden tilassa niin kauan kuin olemme käyttämättä näkemisen voimaa ja vältämme sitoutumista viitattuun toimintaan. Joskus kaikki tämä toteutuu aivan pikkuasioiden suhteen. Mitkä ovat tällaisen tapahtuman edellytykset? Olen sitä mieltä, ettei siihen voi valmistautua, koska se toimii erityisesti silloin, kun jotain odottamatonta ilmaantuu. Jos olet oikeassa mielentilassa, mielikuva jostain asiasta, mikä pitää tehdä toisessa huoneessa, tulee mieleesi ja tunnet vetoa tuohon huoneeseen. Siellä sitten näet, mikä sinut sinne veti. Et voinut tietää sitä ennakolta. Se, mitä meidän tulee tehdä, on pitää itsemme valveillaolon ja herkkyyden tilassa. Tämä vaatii moraalista kuria. Ilman työskentelyä itsensä kanssa herkkyys häviää nopeasti ja menetämme vihjeet, jotka tulevat luoksemme. Tulemme tietoiseksi, että olemme menettäneet kosketuksen ja tunnemme epämukavuuden tunteen, joka on seurauksena siitä, että emme enää ole yhteydessä siihen, mitä tapahtuu.

(Seuraavaksi keskusteltiin F M Alexanderin tekniikasta, jolla ihmiset harjoitetaan saamaan kehonsa seuraamaan mentaalisia mielikuvia tavanomaisten asentokaavojen asemesta. Tällä menetelmällä vaikutetaan sellaisiin asentoihin, joihin ei voi muutoin vaikuttaa, erityisesti ei ns. tahdonalaisilla liikkeillä).

S: Voitteko sanoa jotain fantasian negatiivisesta voimasta? Olen huomannut, että jos haluan tuhota jonkin mahdollisuuden, ei tarvitse kuin kuvitella tuota asiaa. Jos esimerkiksi minulla ei olisi mitään sanottavaa tässä tilaisuudessa, enkä haluaisi että puhuttelisitte minua, kuvittelisin että juuri puhuttelette minua. Sanoisin itselleni, ettei tämä tule tapahtumaan. Olen monesti elämäni aikana käyttänyt tätä. Se vaikuttaa todelliselta voimalta pikemminkin kuin yhteensattumalta tai vahingossa tapahtuvalta.

JGB: Kyllä. Näin se tapahtuu, mutta se ei ole luotettavaa. Muistatte varmasti, kun puhuin jokin aikaa sitten jonkin asian odottamisesta ja kuinka sen vuoksi asetamme itsemme mekaanisten lakien alaisuuteen. Sijoitamme itsemme mekaaniseen tulevaisuuteen ja varsin todennäköisesti estämme asiaa tapahtumasta. Kyse on todennäköisyydestä, asia ei ole varma. Kun emme odota, asetamme itsemme alueelle, jossa tuo asia tulee tapahtumaan. On myöskin totta, että fantasiamaailmassa olemme yhdistyneet deterministisiin tai mekaanisiin prosesseihin ja niin muodoin menetämme asioita, jotka ovat tajuisempia laadultaan. Se, mikä sieppaa meidät mekaaniseen elämän virtaan samsaraan, on kieltäytymisemme kohdata todellisuus. Haluamme, että elämä sopeutuu meidän mukaamme. Kaikki ne seikat, jotka kuvataan Kundabuffer-elimen seurauksiksi ovat samat kuin dukkhan synnyssä ja seurauksissa.

Vaikka harkitusti pakenisimme fantasiaan ja päiväuniin, asettaisimme itsemme tähän avuttomaan asemaan ja kärsimys olisi seurauksena. Siirrymme tuohon tilaan yksinkertaisesti välttääksemme kärsimyksen, mutta tekemällä itsemme avuttomaksi, joudumme tilanteeseen, jossa kärsimyksestä tulee väistämätöntä. Ja tämän lisäksi tuo kärsimys voi vain toistaa itseään. Tästä asiasta olemme itse vastuussa. Mikään muu voima ei ole vastuussa. Ei ole mitään, mikä voisi antaa meille vapauden, ei edes Jumala. Rakastava Luojamme voi ainoastaan antaa meille mahdollisuuden vapauteen: vain itse voimme saavuttaa vapauden. Lähes kaikki muu voidaan meille antaa, mutta vapautta ei.

 
 
<< takaisin <<


 
www.neljastiesuomessa.fi