Artikkelit
D. Clean: Erään mystikon näkemys ihmisestä
Seuraava kuvaus Gurdjieffin elämästä ja ajatuksista perustuu hänen oppilaansa C. S. Nott'in muistiinpanoihin.
Fontainebleaussa sijaitseva "Ihmisen harmoonisen kehittymisen instituutti" toteutti Gurdjieffin järjestelmää. Tämä instituutti oli jatkoa 1895 perustetulle Totuudenetsijäin Seuralle, jonka tarkoituksena oli tutkia yliluonnollisia ilmiöitä. Seuraan kuului lääkäreitä, arkeologeja, pappeja ja taiteilijoita. Seura järjesti tutkimusmatkoja Persiaan, Afganistaniin, Turkestaniin, Tiibetiin, Intiaan ja muualle, missä oli muinaisista ajoista säilynyt kirjallisuutta. Kirjojen lisäksi perehdyttiin erilaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin. Monet koettelemukset kohtasivat näitä tutkimusmatkailijoita. Osa heistä kuoli tapaturmaisesti, toiset keskeyttivät työnsä. Jäljelle jääneen pienen ryhmän mukana Gurdjieff saapui 1913 Tashkentiin ja siirtyi lopulta Moskovaan. Tarkoituksena oli läpikäydä suuri mukanatuotu aineisto ja käyttää se tieteen hyväksi. Gurdjieff piti esitelmäsarjan Moskovassa ja seurauksena oli, että lukuisat tiedemiehet, muusikot, lääkärit ja insinöörit kiinnostuivat asiasta. Ruvettiin valmistelemaan instituutin perustamista oppilaiden kouluttamista varten, mutta ensimmäinen maailmansota puhkesi ja sitä seurasi Venäjän vallankumous 1917 ja Gurdjieffin suunnitelmat raukesivat.
Gurdjieff päätti lähteä Venäjältä ja saapui oppilasryhmä mukanaan yli vuorten Tiflisiin. Täällä hän toteutti suunnitelmansa ja perusti "Ihmisen harmoonisen kehittymisen instituutin." Oppilaita virtasi lisää ja lopulta Instituutti siirrettiin Konstantinopoliin. Siellä kohtaamiensa monien vaikeuksien vuoksi G. päätteli Euroopan sopivan paremmin hänen tarkoituksiinsa ja lähti Saksaan, josta hän kuitenkin siirtyi pian Pariisiin.
Pariisissa hänen pyhien tanssien näytäntönsä herättivät huomiota ja kannattajien lukumäärä lisääntyi kovasti. Pariisista Fontainebleau-Avonista löytyi sopiva Instituutin päämajan paikka ja se ostettiin 1922. Oppilaat jaettiin kahteen ryhmään: niihin, joita kiinnosti järjestelmän teoria ja niihin, jotka halusivat saada opetusta ja harjoitella G:n menetelmän mukaan.
G:n menetelmän perustana on ajatus, että elämä meidän päivinämme on niin monimutkaista, että ihminen on poikennut alkuperäisestä lajityypistään. Tyypistä, joka oli riippuvainen siitä ympäristöstä, missä a.o. oli syntynyt ja siitä kulttuurista, joka oli häntä ruokkinut. Mutta ihminen on loitonnut kauas normaalina pidettävästä ympäristöstään, jossa hänen on suorastaan mahdoton elää.
Kun sivistyksemme on avannut uusia tiedon ja taidon näköaloja nostaessaan aineellista tasoa, on se samalla yksipuolisesti kehittänyt vain joitakin ominaisuuksia toisten ominaisuuksien kustannuksella, jopa aiheuttaen muutamien ominaisuuksien täydellisen tuhoutumisen. Sivistyksemme on poistanut luonnollisia ja oleellisia ominaisuuksia ihmisluonnosta antamatta tilalle harmooniseen kehitykseen tarvittavia aineksia. Sen sijaan että olisi kehittänyt yksilöllisesti kokonaisen ihmisen, joka voi elää täydesti, on sivistys saanut aikaan ihmisen, jolle sisäinen elämä on vierasta. Tällainen on Gurdjieffin psykologisen järjestelmän lähtökohta. Järjestelmästä ilmenee kokeellisesti, että se tapa, miten tämän päivän ihminen käsittää maailman ja laahautuu läpi elämän, ei ole tietoinen ilmaus hänestä itsestään kokonaisena ihmisenä, vaan täysin sen vastakohta.
Ihmisen kolmesta oleellisesta "keskuksesta" on vain yksi edustettuna eikä sekään tietoisesti. Psyykkinen elämämme ei ole tästä näkökulmasta katsoen sellainen kokonaisuus, joka toimisi vaikutelmiemme säilytyspaikkana ja joka samalla olisi se lähde, josta ilmaisumme ammentaa. Päinvastoin ihminen jakautuu kolmeen erilliseen olentoon, joilla tuskin on mitään yhteistä, sillä ne ovat olemukseltaan ja toiminnallisesti täysin erilaiset.
Näitä kolmea täysin erillistä osaa nimitetään G:n järjestelmässä ajatuskeskukseksi, vaistokeskuksesi ja emootio- eli tunnekeskukseksi. Kullakin näistä on hyvin monta tehtävää ollessaan ihmisen äly-, vaisto- ja tunne-elämän lähteinä.
Jokaisen todella tietoisen huomion ja toimenpiteen täytyy perustua mainittujen kolmen keskuksen yhtäaikaiseen ja koordinoituun yhteistyöhön. Jokaisen keskuksen täytyy hoitaa oma osuutensa työstä t.s. hoitaa oman alueensa assosiaatiot. Täysin ymmärretty käsitys tietystä tilanteesta syntyy vain silloin kun nämä kolme keskusta ovat yhteistyössä. Mutta monien vaihtelevien ja häiritsevien vaikutelmien vuoksi, jotka puristetaan nykypäivän ihmiseen, mainitut keskukset toimivat ilman keskinäistä yhteyttä, jolloin ihmisen älylliset, tunteenomaiset ja vaistomaiset toiminnat eivät onnistu täydentämään ja korjaamaan toisiaan, vaan kulkevat omia teitään kohtaamatta useinkaan toisiaan. Ihmisen tietoisia hetkiä on todella hyvin vähän.
Syynä siihen, että nämä kolme keskusta eivät koordinoi on, että kussakin ihmisessä on kolme erilaista yksilöä: eräs ihmisen olemuspuoli vain ajattelee, toinen olemuspuoli tuntee ja kolmas elää vain vaistoissaan ja liikkeissään.
Ihmisolennon muodostaa erillinen looginen olento, erillinen tunne- ja erillinen fyysinen olento. Nämä kolme olentoa ihmisolennossa eivät milloinkaan ymmärrä toisiaan, mutta tunkeutuvat kyllä toistensa alueille ja sotkevat toistensa aikeita, suunnitelmia ja työn päämääriä. Vieläpä jokainen niistä nimittää teon suoritushetkellä itseään ihmisen "minäksi".
Jos tarkkailemme näitä keskuksia niiden työskennellessä, huomaamme pian miten vastakohtaisia ne ovat. On ilmeistä, ettei ihminen voi hallita itseään kun hän ei pysty kontrolloimaan keskustensa työskentelyä. Hän ei edes ennalta tiedä, mikä keskus seuraavalla kerralla toimii. Emme kuitenkaan kiinnitä huomiota tähän asiantilaan sen illuusion vuoksi, että on jokin ykseys eri "minäin" välillä.
Jos oikealla tavalla tarkkailemme nykypäivien ihmistä ja panemme merkille, miten hänen psyykensä työskentelee, näemme selvästi, ettei hän koskaan toimi omasta aloitteestaan tai sisäisistä syistä, vaan ilmaisee tekojensa kautta vain niitä muutoksia, jotka ovat tapahtuneet hänen mekanismissaan hänen ulkopuoleltaan tulleista syistä. Ihminen ei ajattele, vaan ajattelemista tapahtuu hänessä. Ihminen ei toimi, vaan jokin käyttää toimiessaan häntä välineenään. Ihminen ei suorita mitään, vaan jotain suoritetaan hänen avullaan. Sillä kunkin keskuksen tehtävänä on ulkoisten ja sisäisten vaikutelmien vastaanottaminen ja reagoiminen niihin.
Ihmisen maailmankatsomus on tulos vain osasta hänen olemuspuoltaan tai t.s. ihmisellä on kolme erilaista havaintoprosessia, joilla on hyvin vähän yhteyttä keskenään tai ne ovat yhteydessä toisiinsa vain sattumalta ja silloinkin vain osittain. Jokainen johtopäätös tai arvio, johon ihminen tulee, on vain jonkin hänen olemuspuolensa suorittama ja perustuu vain murto-osaan hänen varastoimastaan materiaalista. Tästä seuraa, että ihmisen johtopäätökset ovat aina epätäydellisiä ja vääriä. Jotta ihminen voisi kehittyä tasapainoiseksi, hänen tulee pyrkiä siihen, että kaikki kolme keskusta osallistuvat hänen jokaiseen sieluntoimintaansa. Kun kaikki kolme työskentelevät yhtaikaa ja yhtä voimaperäisesti, silloin inhimillisen koneiston rattaat pyörivät hankauksetta ja tasaisesti toisiaan häiritsemättä. Ne eivät työskentele silloin umpimähkään, vaan kukin keskus toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä koskee myös sellaista ihmisen saavutettavissa olevaa tietoisuusastetta, jollaista hän ei jokapäiväisessä elämässään milloinkaan saavuta. On otettava huomioon, että kunkin keskuksen kehittymiskyky on ihmisillä erilainen. Siksi opetuksen ja treenauksen on oltava yksilöllistä.
Jotta vältyttäisiin arvaamattomilta seurauksilta, kun aloitetaan itsensä kouliminen, on tärkeätä, että jokainen noudattaa ja alistuu Instituutin kuriin ja määräyksiin varsinkin silloin, kun on kysymys sen määräämistä ankarasti yksilöllisistä menetelmistä. Treenauksen eräänä päämääränä voi sanoa olevan kehittää uusia prosesseja, jotka muuttavat ja säännöstelevät entisiä. T.s. tämän itseen kohdistuvan työn päämääränä on kehittää uusia ominaisuuksia, joita ei voida saavuttaa jokapäiväisen elämän olosuhteissa. Niitä ei voida kehittää yksin ilman apua eikä myöskään minkään muun tunnetun menetelmän avulla.
Vain milloin otetaan huomioon ihmisen koko orgaaninen ja psyykkinen tila sekä kaikki hänen elämänsä olosuhteet, voidaan tätä ankarasti yksilöllistä treenausmenetelmää käyttää. Jotta olosuhteet voitaisiin arvioida oikein, tarvitaan pitkähkö aika, sillä lapsuusvuosistaan saakka ihminen on kasvatuksen ansiosta naamioitunut ja esittää roolia, jolla tuskin on mitään yhteistä hänen todellisen minänsä kanssa. Vanhetessa naamio voimistuu ja lopulta ihmisen on vaikea nähdä itseään sellaisena kuin hän sisimmältä olemukseltaan on. Jotta voitaisiin todeta, mitä yksilön naamion taakse kätkeytyy, täytyy paljastaa hänen todellisen tyyppinsä luonteenomaiset tuntomerkit. Naamion tuhoaminen vie paljon aikaa, ja vasta kun naamio on tuhottu, voidaan havainnoida itse ihmistä, hänen varsinaista tyyppiään.
C. S. Nott mainitsee eräänä Gurdjieffin käyttämänä persoonallisuuden kehittämismenetelmänä n.s. Seis-harjoitukset. Tästä harjoituksesta on monenlaisia variaatioita, ohjaaja esimerkiksi heittää ilmaan pallon, jota oppilaat omilta määrätyiltä paikoiltaan rientävät tavoittamaan ja samassa kajahtaakin pysähtymismerkki, seis. Jokainen jää asentoon, mikä hänellä sillä hetkellä on. Kaikkien lihasten jännityksen, kasvojen ilmeen, hymyn ja katseen täytyy pysyä samana kuin mikä se oli seis-komennon hetkellä. Asento säilytetään hetken verran kunnes ohjaaja antaa luvan rentoutua ja palata takaisin omalle paikalleen. Tätä harjoitusta toistetaan useamman kerran.
Sattumanvaraisilla asennoilla tuetaan vasta-alkajan mentaaliharjoituksia, jotta älyn sujuvuus tehostuisi ja tahto kehittyisi. Seis-harjoitus on keskeytetty liike. Tavallisesti muutamme kehon asentoja tiedottomasti panematta merkille niiden välillä olevia vaiheita. Seis-harjoituksilla katkaistaan kahden pääteasennon välinen liike. Yhtäkkinen seis-komento lukitsee kehon asentoon, jota se ei milloinkaan aikaisemmin ole ottanut. Näin ihminen joutuu huomioimaan itseään ja näkemään itsensä uudesta näkökulmasta ja voi siten helpommin murtautua automatiikan kahlitsevasta otteesta.
Luulemme hallitsevamme liikkeemme, mutta se on vain illuusio. Gurdjieffin menetelmän psykologinen analyysi samoin kuin sen psykomotoristen toimintojen tutkimus osoittaa, että jokainen liikkeemme, olkoon se tietoinen tai tahaton, on tiedotonta siirtymistä automaattisesta asennosta toiseen. Kehomme asennot ovat mekaanisia. Emme aavista, että liike-, tunne- ja ajatustoimintamme liittyvät läheisesti kehomme asentoihin. Kehomme asennot vastaavat tunteitamme ja ajatuksiamme. Muutos tunne-elämässämme herättää vastaavan muutoksen mentaalisessa asennoitumisessamme ja samalla kehon asennossa. Vastaavasti kun haluamme muuttaa tavaksi tulleita tunteitamme ja ajatuksiamme, täytyy meidän ensin muuttaa kehomme totuttuja asentoja. Jokapäiväisessä elämässämme on meidän vaikea, voipa sanoa, että on suorastaan mahdoton omaksua uusia kehon asentoja. Ajatukset, tunteet ja liikkeet kulkevat totuttua mekaanista rataansa. Kun sen sijaan seis-harjoituksissa fyysistä kehoa pidetään totutusta poikkeavassa asennossa, niin uudet hienovaraisemmat tunne- ja ajatuskoostumat pääsevät muodostumaan.
jatkuu...
Tekijä tuntematon (D. Clean)
Elonpyörä, 1/1974 s. 47-52
Lupa julkaisemiseen saatu 06.02.2007.
www.neljastiesuomessa.fi
